“Viimeinen sammuttaa valot” – jotta luontaiset näkymät pääsevät paremmin esiin

Kestävyyspaneelin vpj. Katriina Siivonen ja tutkija Erkki Mervaala Kuhmon kirjastossa.

Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneeli (Kestävyyspaneeli) järjesti yhdessä Kuhmon kaupungin kanssa lokakuun lopulla työpajan tulevaisuuden kestävästä ja hyvinvoivasta Kuhmosta. Työpajassa keskusteltiin laaja-alaisesti kestävyyteen linkittyvistä kokonaisuuksista luonnossa tapahtuneista muutoksista kaupunkikehitykseen, energia- ja ruokakulttuuriin sekä hyvinvointi- ja talouskysymyksiin sekä näiden kaikkien aihepiirien välisiin yhteyksiin. Keskustelua käytiin ratkaisuhakuisesti avoimessa ilmapiirissä useista eri lähtökohdista, ja niinpä koosteeseen oli mahdollista nostaa esiin useita relevantteja havaintoja kaupungin kestävän kehityksen strategiatyön tueksi. Kuhmolaisilla on kiinnostusta ja halua vaikuttaa kaupungin kehittämiseen ja toivommekin, että tämä kooste toimii uusien keskustelunavauksien ja tilaisuuksien innoittajana.

Työpajan keskusteluista välittyi yleisesti kuhmolaisten arvostus monimuotoista luontoa kohtaan, sekä huoli sen tulevaisuudesta. Oli kyseessä paluumuuttuja tai Kuhmossa elämänsä rakentanut henkilö, hiljaisuus ja puhtaus teemoina nousivat esille kautta linjan. Kuhmossa myös tiedostetaan monimuotoisen luonnon merkitys matkailuelinkeinolle ja tunnistetaan syitä luonnon käyttöpaineille. Tässä koosteessa pyrimme nostamaan esiin sekä esimerkkejä myönteisestä kehityksestä että haasteita, joihin kaupungin kestävän kehityksen strategialla voitaisiin pyrkiä vaikuttamaan.

Luonto kaiken keskiössä

Työpajan aluksi osallistujia pyydettiin miettimään esimerkkejä heidän havaitsemistaan muutoksista ympäristössään. Keskustelijat tunnistivat useita muutoksia niin Kuhmon lähiympäristössä kuin laajemmassakin mittakaavassa Suomessa ja globaalisti.

Useat havainnot kytkeytyivät metsäluontoon. Osallistujat nostivat vanhojen metsien katoamisen yhdeksi keskeiseksi muutokseksi, jolla on ollut erilaisia haittoja, kuten lintukannan väheneminen. Lisäksi metsien hakkuuvälien lyheneminen ja toisaalta asumusten tonteilla kasvaneen puuston karsinta ovat ilmiöitä, joiden yleistyminen on havaittavissa myös Kuhmossa. Lisäksi moni on todistanut vaikutuksia ranta-alueiden maisemaan yleistyneen rantatonttien kaavoituksen myötä. Samanaikaisesti viljelytoiminta on keskittynyt, minkä seurauksena kooltaan pienemmät, yksittäiset peltoalat ovat jääneet vaille hoitoa metsittymään. Vähentyneen linnuston lisäksi pölyttäjien määrässä on tunnistettu samantyyppistä kehitystä. Toisaalta aiemmin Kuhmossa esiintymättömiä eliölajeja erilaisista hyönteisistä ja etanoihin sekä sienilajeihin, kuten suppilovahveroihin, tavataan nykyisin Kuhmossakin.

Laajemmassa mittakaavassa osallistujat olivat huolissaan havumetsävyöhyke- ja lumirajojen noususta kohti pohjoista. Kesän varhentumisen ja toisaalta syksyn pidentymisen myötä lumiset talvet ovat yhä harvemmin itsestäänselvyys Kuhmossa, mikä ilmenee kuhmolaisten arjessa esimerkiksi epävarmuutena järvilatujen tulevaisuudesta. Lisäksi osallistujat ovat havainneet vuodenaikojen muutokset luonnon toisena kasvukautena, kuten marraskuussa kukkivina ruusuina sekä voimakkaampina luonnonilmiöinä, kuten kuivuutena ja pitkinä hellejaksoina tai tuulisuutena ja myrskyinä. Näitä ilmiötä reflektoitiin osana laajempaa globaalia muutosta.

Kaupunki kehityksen kanavana

Luonnossa tunnistettujen ilmiöiden jälkeen keskustelua jatkettiin kaupunki- ja ruokateemojen ympärillä.

Osallistujat nostivat esiin laaja-alaisesti kaupunkikehityksen trendejä ja tiedostivat muuttoliikkeen vaikutukset Kuhmoon selvästi. Keskusteluissa kävi esimerkiksi ilmi, että vain murto-osa Kuhmosta

lähteneistä nuorista palaa takaisin Kuhmoon sieltä kerran lähdettyään. Tähän tulkittiin vaikuttavan erityisesti lukion jälkeisen koulutusmahdollisuuksien väheneminen Kuhmossa. Moni ei myöskään ole nykyisin tietoinen esimerkiksi mahdollisuudesta suorittaa ammattikorkeakouluopintoja Kajaaniin Kuhmosta käsin, minkä esiin nostaminen esitettiin yhtenä konkreettisena toimena lisätä kaupungin houkuttelevuutta nuorille.

Kaupunkilaiset myös kokivat, että muuttoliikkeen vaikutukset heijastuvat asuinrakentamisen vähentymiseen ja autioituneiden kiinteistöjen määrään. Toisaalta havaittiin, että teollisuuden kasvu on päinvastoin lisääntynyt ja vaikuttanut kaupunkiin sekä lähialueiden luontoon. Osallistujat kokivat melun ja valosaasteen lisääntyneen, mikä koskee tosin myös kaupunkikehitystä laajemmin. Kuhmolaisille on jäänyt tietyissä kaavoitusprosesseissa käsitys, ettei heidän osallistumisellaan ole ollut merkittäviä vaikutuksia päätöksentekoon. Lisäksi kaupunkiteemaan kytkeytyivät puheenvuorot rakennusten kuntotasosta, kulttuurisesti arvokkaiden rakennusten merkityksestä Kuhmolle sekä toiveista ja keinoista vaalia niitä myös tulevaisuudessa. Etenkin vanhan koulurakennuksen arvo tunnustettiin ja puurakentamista kannatettiin.

Ruokakulttuurissa ongelmalliseksi koettiin myös lisääntynyt ylikuluttaminen. Ruokajätteen määrä on kasvanut ja väestön yleistyvä ylipaino on lisännyt terveysongelmia. Lisäksi kulutuskäyttäytymisen ja hyvinvoinnin yhteydet tunnistettiin. Osallistujat yhdistivät keskusteluissaan myös pula-ajan vaikutukset nykykäytäntöihin ja sekä nykyisin vallalla oleviin mielikuviin runsaudesta. Toisaalta asenteissa kohti kasvisruokapainotteisuutta on tapahtunut kehitystä etenkin nuorten osalta. Onkin tärkeää, että myös kaupunki edistää kasvisruokailua ja tukee lähiruoan hyödyntämistä esimerkiksi kaupungin palveluissa.

Keskusteluissa mainittiin myös ruoan korkea hinta, jota nähtiin kompensoitavan marjastuksen, sienestyksen, pienviljelyn, metsästyksen ja kalastuksen keinoin. Omavaraisuus koettiin vahvuudeksi sekä tunnistettiin paikallinen ruokakulttuuri voimavarana kohtuusajattelun kehittämisessä sekä esimerkkinä toimimisella muille siinä, kuinka vähemmästä voidaan tehdä hyvää. Onkin tärkeää, että kuhmolaiset itse tunnistavat ja arvostavat osaamistaan, jotta sitä voidaan myös markkinoida aktiivisesti ulkopuolelle. Keskusteluissa huomautettiin kuitenkin paikallisten tuotteiden saatavuuden haasteista marketeissa, jota esimerkiksi paikallinen reko-piiri voisi lieventää. On myös tärkeää, etteivät erikoismyymälät kärsi ketjuliikkeiden yleistymisen myötä.

Energiasta eripuraa

Suoraan omaan elämään vaikuttaneista muutoksista esiin nousivat korkeat sähkönsiirtomaksut, joiden koettiin asettavan kaukana asuvat kuhmolaiset epäoikeudenmukaiseen asemaan. Lisäksi korkeat siirtomaksut eivät ohjaa sähkön säästämiseen, vaikka niitä onkin pyritty tekemään muun muassa led-valoihin siirtymisellä ja yösähköä hyödyntämällä. Osa on myös ainakin osittain ottanut käyttöön aurinkoenergiaa paneeleiden hintojen tultua alaspäin. Eräs osallistujista totesi aurinkoenergian kuuluneen koti- ja vapaa-ajan asumiseensa lapsuudestaan asti.

Vahvasti metsä- ja puuteollisuuteen nojaavassa Kuhmossa puulämmittäminen herättää ymmärrettävästi ristiriitaisia tunteita: vaikka sen ympäristövaikutuksia on alettu tiedostaa, sitä pidetään yhä myös perinteikkäänä lämmitysmuotona. Niin ikään ydinvoima ja tuulivoima koettiin ristiriitaisiksi, joskin jälkimmäisen haitaksi nähtiin lähinnä muutokset tuulipuistojen maisemissa, kun taas niiden verotulot Kainuun kunnille nähtiin positiivisina. Vaihtoehtoisista energiantuotantomuodoista keskustellessa ryhmäläiset korostivat yhtäältä poliittisen ohjauksen tärkeyden ja toisaalta osaavien asiantuntijoiden tarpeen energiaratkaisuvaihtoehtojen suunnittelussa ja toteutuksessa. Työpajassa pohdittiin myös siitä, tuleeko energiantuotannon ja -kulutuksen kasvaa loputtomiin.

Eniten tunteita tuntui herättävän liikkumiseen liittyvät ratkaisut, joissa myös energia näyttelee suurta osaa. Yleisesti ottaen fossiilisten polttoaineiden käyttö koettiin haitallisena, mutta samalla polttoaineiden korkeita hintoja pidettiin eriarvoistavan korkeina, sillä niin työn kuin arjen kannalta oma auto on pakollinen. Polttoaineen hintojen nousu näkyy myös tankkauksena Venäjän rajan takana.

Kuhmolaiset kokivat paikallisen ja lähialueiden joukkoliikenteen vakavasti riittämättömäksi arjen sujuvuuden kannalta, minkä lisäksi pidempien matkojen joukkoliikennettä pidettiin kalliina ja suunnitelmallisuutta vaativana. Esimerkiksi Kajaanin juna-asemalla ei ole mahdollista säilyttää tavaroita, ja harvojen vuorojen vuoksi matkustaminen edellyttää usein pidemmälle matkaavilta yöpymistä Kajaanissa. Usein lentäminen saattaakin tulla ajallisesti sekä rahallisesti kannattavammaksi, mitä kyseenalaistettiinkin vahvasti myös työpajan keskusteluissa. Toisaalta osassa herätti huolta lentoliikenteen loppuminen matkailun ja kaupungin elinvoimaisuuden näkökulmista, mutta toiset kokivat, ettei matkailu voi perustua saastuttavaan lentämiseen. Paikallisten olosuhteiden erot koettiin tärkeäksi tekijäksi ottaa huomioon oikeudenmukaisen kestävyysmurroksen mahdollistamiseksi. Tästä esimerkkinä nostettiin ruuhkamaksujen hyväksyttävyys niille kaupunkiseuduille, joissa joukkoliikennettä on kehitetty riittävän laajaksi ja sujuvaksi arjen kannalta.

Puheisiin nousivat myös kevyen liikenteen väylien huonokuntoisuus tai niiden puuttuminen kokonaan, mihin kaupungin kestävyystoimilla voitaisiin vaikuttaa. Samanaikaisesti lihasvoimaisen liikkumisen mahdollistamisella voisi olla luontaisesti vaikutuksia esimerkiksi kaupunkilaisten terveyteen ja hyvinvointiin.

Hyvinvointi ja sen kytkös kulutukseen herättävät huolta

Yleisesti hyvinvoinnin koettiin lisääntyneen Kuhmossa pitkään ja esimerkiksi Kalevalan alueen kehittäminen ulkoliikunnan kannalta ja terveystrendien ruokkiminen nähdään positiivisena kehityksenä. Kuhmolaiset kokivat silti, että vaikka tietoa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä olisi saatavilla, se ei välttämättä välity käytäntöön.

Lisäksi kuhmolaisia huolestuttaa kiihtynyt eriarvoistumiskehitys, joka ilmenee niin asuinalueiden ja koulujen epätasa-arvoisessa asemassa kuin myös nuorten hyvinvoinnissa. Nuorten ongelmat nousivat esiin vaikeina asioina, joista harvemmin halutaan julkisesti keskustella. Eriarvoisuuden nähdään myös periytyvän ja syrjäytymisen johtavan moniin muihin, toisiinsa nivoutuviin ongelmiin, kuten työttömyyteen, päihteiden käyttöön, ja jopa itsemurhiin. Ongelmista puhumattomuus nähtiin erittäin ongelmallisena, ja erityisen suurena tabuna keskustelijat kokivat lisääntyneen huumeiden käytön. Erityisesti lisääntynyttä huumeiden käyttöä pidettiin suurena tabuna. Ongelmista puhumattomuus nähtiin myös ongelmana.

Syrjäytymiseen voitaisiin vastata esimerkiksi hyvinvointipalvelujen resurssipulaa korjaamalla, systeemiajattelun vahvistamisella sosiaali- ja terveyshuollossa sekä näiden järjestelmien hierarkkisia rakenteita uudistamisella: Voitaisiinko sosiaalipalveluilla vähentää ennaltaehkäisevästi terveydenhuollon taakkaa?

Kestämätön kulutus oli vallitsevana teemana myös hyvinvoinnista ja taloudesta keskusteltaessa, ja aiheet limittyivätkin toisiinsa vahvasti.

Eriarvoisuus näkyy myös suhteessa kuluttamiseen, sillä tapa, jolla hyvinvointia ja onnellisuutta markkinoidaan, nähdään ruokkivan polarisaatiota. Hyvinvoinnin koetaan olevan sidottu asioiden omistamisen ja kuluttamiseen, jolloin hyvinvoinnista tulee myytävä tuote, joka ei ole kaikkien saatavilla. Lisäksi työpajassa tunnistettiin useita normatiivisia, kuluttamiseen kytkeytyviä ajatuksia ja mielikuvia, kuten menestymisen mittaaminen materian ja muiden ulkoisten asioiden kautta.

Kulutuskulttuurin suitsiminen on kuitenkin haastavaa, sillä koko yhteiskunnan koetaan rakentuvan sen ympärille. Tällaiset normit luovat paineita erityisesti nuorille, joista moni olisi kuitenkin valmis muuttamaan nykyisiä toimintatapoja kestävämmiksi. Ristiriita ulkoisten vaatimusten ja eriarvoistumiskehityksen välillä nousikin useaan otteeseen esille työpajan keskusteluissa.

Lisäksi kestävän kulutuksen ja eettisten valintojen teon mahdollisuudet vaihtelevat valtavasti paikkakunnittain. Alueelliset epäsuhdat herättivät myös ärsytyksen tunteita, eikä vain omaa kulutustaan muuhun Suomeen verrattuna vaan myös jättipäästäjien Kiinan ja Yhdysvaltojen koetun toimettomuuden vuoksi. Toisaalta koettiin riittämättömyyden tunnetta siitä, ettei omilla teoilla ole väliä, mutta myös epäreiluuden tunnetta siitä, etteivät muu tee tarpeeksi – mikä puolestaan vähensi omaa kiinnostusta yrittää vaikuttaa.

Osallistujat reflektoivat laajemman yhteiskunnallisen muutoksen kohti kestämättömyyttä ilmenneen Kuhmossa 60-luvun puolivälistä alkaen, jolloin materiaalivirrat alkoivat lisääntymään ja seuraukset, kuten muovi- ja metalliroska, yleistyivät. Ajan myötä asenteet, arvot ja yleinen ilmapiiri ovat muuttuneet kulutusorientoituneemmaksi ja kulttuuri muuttunut yksilökeskeisyyttä korostavaksi.

Hankalien asioiden ratkaisu edellyttää keskustelua

Kulutuskeskustelu yhdistyy aiempiin keskusteluteemoihin, joiden perusviesti tuntui olevan unohdus ihmisen riippuvuudesta luonnosta. Vaikka riippuvuusongelma on tiedostettu vuosikausia, tekemättömyys on johtanut siihen, että nyt vaaditaan huomattavasti enemmän toimia kestävyyden saavuttamiseksi. Nykyistä elinkeinorakennetta tukevien ratkaisujen kyseenalaistaminen koetaan ymmärrettävästi haasteelliseksi, eikä vaihtoehtoisista kehityskuluista ja tulevaisuuden visioista koeta voivan keskustella avoimesti. Tästä syystä taloudellisen näkökulman yksipuolinen korostus yli muiden näkökulmien johtaa siihen, ettei esimerkiksi puuntuotantoa tai hakkuita tohdita kyseenalaistaa. Myös sukupuolen koetaan vaikuttaneen vallan epätasaiseen jakautumiseen. Lisäksi kulutusasenteiden muovaaminen kohtuullisuuteen ja käytetyn ostamiseen uuden sijaan nähdään vaikeana. Myös avointa keskustelua eriarvoistumisesta tarvitaan.

Kaupunkilaiset kuitenkin kokevat, että viimeisten vuosien aikaan asenteet ovat muuttuneet positiivisempaan suuntaan. Muutoksen koetaan jo näkyvän päättäjien puheissa, josta sen toivotaan siirtyvän myös näkyvästi käytännön toimintaan. Toisaalta kaupungissa on jo tapahtunut paljon hyvää, vaikkakin vähemmän ilmiselvää kehitystä, kuten kaupungin led-valaistuksen käyttöönotto. Lisäksi Kuhmossa nähdään mahdollisuuksia erilaisille palveluntarjoajille ja yrityksille, joiden houkuttelemiseen kestävän kehityksen huomiointi ja suvaitsevaisuuden lisääntyminen voisivat vaikuttaa positiivisesti.

Osallistujat uskoivat etenkin nuoremman sukupolven toimivan yhtäältä muutoksen ajureina, mutta tunnistivat toimintatapojen kehittämisen tarpeen jo nykyhetkessä. Esimerkin lisäksi lapset ja lapsenlapset voivat myös toimia motivaatioina vanhemmille ikäryhmille oman toiminnan tarkasteluun ja muuttamiseen yhteiskunnallisen kehityksen rinnalla.

Työpajassa toivottiinkin aktiivisempaa nuorten osallistamista päätöksentekoon sekä heidän tukemistaan toimintatapojen muuttamisessa. Kaupunkilaiset myös toivoivat aktiivista tiedottamista ja jo olemassa olevan tutkitun tiedon käyttöönottoa suunnitelmissa ja päätöksenteossa. Kestävyyteen liittyviä tapahtumia odotetaan järjestettävän jatkossakin ja niihin toivotaan osallistettavan mahdollisimman laaja-alaisesti ihmisiä erilaisista taustoista. Kaupunginjohtajan jo tähän saakka tekemä työ sai myös tunnustusta työpajassa.

Vaikka työpajan keskusteluissa jo ehdittiinkin povata viimeisen sammuttavan Kuhmosta valot, oli keskusteluja yhteen vetäessä tunnelma pääasiassa toiveikas. Moni osallistuja koki voimaantumista tultuaan yhteen tärkeiden yhteisten asioiden vuoksi rakentamaan Kuhmolle kestävää tulevaisuutta.


Työpaja toteutettiin osana Tarinoita kestävyysmurroksesta -kampanjaa, joka kuuluu Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin (Kestävyyspaneeli) Kuudella polulla kestävyyteen -hankkeeseen. Hankkeessa pyritäänkin sanoittamaan ympärillämme tapahtuvia muutoksia tarinoiden keinoin sekä tuomaan paremmin julki kansalaisten näkökulmia murroksista. Hanke pohjautuu Kestävyyspaneelin Kuusi polkua kestävyyteen -julkaisuun, jossa esitetään erilaisten järjestelmien yhtäaikaista radikaalia, mutta hallittua muutosta kohti laaja-alaisesti erilaiset ihmisryhmät osallistavaa ja oikeudenmukaista, kestävyyden rajoissa toimivaa (yhteiskunta)järjestelmää. Kestävyysmurrosten tabuista voi käydä lukemassa laajemmin Kestävyyspaneelin uudesta julkaisusta (2021).